Nuorten ja opiskelijoiden YK-päivät Jyväskylässä – järjestäjän tuntemuksia
Riikka Karanko
3.12.2009
Olen nyt kuluneen syksyn viettänyt harjoittelussa Suomen YK-liitossa. Pääasialliseksi tehtäväkseni osoitettiin Jyväskylässä järjestettävän Nuorten ja opiskelijoiden YK-päivien käytännönjärjestelyiden hoitaminen. Ajatuksena kyseinen homma tuntui alkuun olevan vain parin puhelun tekemistä (vaikka saamani pohjustus varoittelikin muuta), mutta kuinka väärässä olinkaan! Parin puhelun lisäksi hommaan kuuluikin roppakaupalla lisää puheluita, monen monta kirjavaa excel-taulukkoa, kyselyitä ja uteluita suuntaan jos toiseen, miljoona sähköpostia, paperikasoihin hukkumista, aikaisia heräämisiä… Ei kuitenkaan ensimmäistäkään itkupotkuraivaria, sen sijaan iloista mieltä, ehkä pientä stressinpoikasta ja monta hauskaa (ja jokunen virallisen vakavakin) tapaamista ja kokoustamista muun järjestelytiimin kanssa.
Syksyn aikana kohtasimme myös muutaman mutkan matkassa, mutta ne saatiin onneksi oiottua, ja niistä selvittiin hengissä. Lievää sydämen tykytystä tosin aiheutti se tosiasia, että Jyväskylässä tuntui tuona viikonloppuna olevan jos monen moista tapahtumaa, joten sopivien tilojen saaminen oli melkoista etsimistä. Tapahtumapaikkoja läpikäydessäni lista alkoikin uhkaavasti lähestyä loppuaan, kunnes Tietotalolta vihdoin vastaanotin hyviä uutisia ja saatoimme jatkaa tapahtuman järjestämistä.
Lokakuun alusta ilmoittautumisia alkoikin tipahdella. Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka paljon ihmisiä eri puolilta Suomea halusi osallistua tähän tapahtumaan. Täytyy kyllä myöntää, että omasta mielestäni tapahtuman teema ja ohjelma vaikutti jo suunnitteluvaiheessa erittäin mielenkiintoiselta, ja siitä kuuluukin suuri kiitos Tuijalle, Paulalle ja Inkalle. He jaksoivat metsästää mielenkiintoisia puhujia, eivätkä lannistuneet, vaikka alkuun vaikutti siltä, että usean kanssa aikataulut eivät kohdanneet. Heille oli erittäin tärkeää, että sisältö olisi mielenkiintoista, ja että osallistujat hyötyisivät tapahtumasta niin paljon kuin mahdollista. Siksi myös harjoittelijaosuuteen panostettiin, ja palaute siitä olikin kiitettävää.
Lopulta marraskuun 13. päivä alkoi uhkaavasti lähestyä. Niin kuin aina näin suuressa tapahtumassa, pieniä muutoksia ilmeni koko ajan, mutta niistä selvittiin uusi nimilistoja ja huonejakoja tekemällä. Työpäivät pitenivät huomaamatta, ja pieniinkin asioihin ja yksityiskohtiin sai yllättävän paljon aikaa kulutettua. Mitä lähemmäs ajankohtaa tultiin, sitä sotkuisemmaksi työpöytänikin muuttui, ja muistilappua muistilapun perään oli löydettävissä ympäri työhuonetta. Vihdoin kuitenkin koitti se päivä, jolloin pakkasimme auton täyteen kansioita, bannereita ja jännittynyttä mieltä, ja aloitimme matkamme kohti Jyväskylää.
Perjantaina kiiruhdimme Tietotalolle hyvissä ajoin tapaamaan JyYKiläisiä ja katsastamaan paikat. Pientä jännitystä oli havaittavissa, mutta pian sainkin huomata sen olevan turhaa. Tietotalolla puitteet olivat aivan mahtavat ja henkilökunta auttavaista, ja kaikki pieni hienosäätö, jota etukäteen jännitti, sujui mahtavasti. JyYKiltä saimme vapaaehtoisia, jotka auttoivat tapahtuman käytännönjärjestelyissä ja joiden avulla itse tapahtuma sujui vaivattomasti.
Perjantaina ohjelmassa oli työelämä- sekä seminaariosio. Työelämäosion tarkoituksena oli antaa kuulijoilleen arvokasta tietoa kokemuksista niin JPO-kentältä, kuin myös harjoittelijan elämästä. Seminaariosio puolestaan käsitteli itse tapahtuman sovitteluteemaan liittyviä aiheita: luonnonvarojen roolia konflikteissa sekä naisten roolia rauhan ja turvallisuuden edistämisessä. Itse ainakin opin kuulemastani paljon saaden uutta informaatiota sekä uusia näkökulmia. Tosin osan aikaa pyörin Tietotalon käytävillä odottaen kulman takana mahdollisesti vaanivaa, vielä tuntematonta vastoinkäymistä, jonka kohtaamisesta olin varma. Ilokseni voin todeta, että pelko osoittautui lopulta turhaksi, sillä ongelmilta ja murheilta vältyttiin, eikä kukaan kaivannut lisäinformaatiota mistään, vaikka resursseja olisi sitä ollut antaa (ja nyt nuo ”resurssit” lepäävät paperinkeräyslaatikossa).
Päivän virallisen ohjelmaosuuden ja pienen lepotauon jälkeen suuntasimme kohti JyYKin järjestämää iltaohjelmaa. Tiedossa oli alkuun kaupungin tervehdys Lutakossa. Kuvitelmissani oli pientä naposteltavaa sekä pieni puhe vaatimattomassa ympäristössä. Mutta miten väärässä olinkaan: kaupunki oli toden totta panostanut. Luvassa oli illallinen salaatteineen ja lämpimine ruokineen, sekä viiniä. Kaupungin edustaja piti mukavan rennon puheen, ja juhlassa valitsi ihastuttavan rento tunnelma. Lopulta meidän oli kuitenkin vaihdettava paikkaa, ja annettava tilaa illalla esiintyvälle bändille. Siirryimme Lutakosta Poppariin, jossa Sykli ja JyYK järjestivät sovittelijatestin, ja halukkaat saivat selvittää ovatko he diplomaatteja, hippejä, puukkojunkkareita vai rauhanturvaajia. Onnistuneesta iltaohjelmastakin kuuluu suuri kiitos Eiralle, joka omista kiireistään huolimatta jaksoi ahkerasti hoitaa kaikki iltaohjelmaan liittyvät asiat, ja itse sain keskittyä muihin askareisiin.
Lauantaina oloni oli jo todella helpottunut. Kaikki tuntui sujuneen todella hyvin, ja osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä. Päivä alkoikin Matti Niemen osiolla, jossa hän kertoi nuorisodelegaattina olemisesta ja siihen liittyvistä tehtävistä. Matin osion jälkeen alkoi puolestaan YK-päivien viimeinen osuus, eli työpajatyöskentely, jossa osallistujat jakaantuivat pienempiin ryhmiin purkamaan ja käsittelemään edellisen päivän teemoja. Tässä vaiheessa saatoin jo huokaista helpotuksesta, sillä tapahtuma oli loppusuoralla. Pajat toimivat hyvin, ja keskustelua oli syntynyt hyvin kiitettävästi. Pajojen purkuun olikin hyvä lopettaa seminaari, ja kiittää kaikkia osallistujia onnistuneista YK-päivistä.
Yhteenvetona voinkin siis todeta, että kaikki meni enemmän kuin hyvin. Olin valmistautunut ties mihin katastrofiin ja luonnonmullistukseen, aivan turhaan. En edes unelmissani osannut kuvitella, miten hienosti kaikki lopulta meni. Niin osallistujat kuin järjestäjätkin olivat tyytyväisiä, ja itselleni jäi koko urakasta erittäin hyvä mieli. Ehkäpä ensi vuonna osallistunkin tapahtumaan opiskelijana, ja voin silloin ihailla, miten jouhevasti kaikki menee, tietäen, että kaikki yksityiskohdat ovat kuitenkin vaatineet suuren panoksen. Varmasti nauttisin tapahtumasta jo aivan eri tavalla.
Kirjoittaja toimii harjoittelijana Suomen YK-liitossa.
